Luukku 18: Psyykkinen vs Fyysinen sairaus - Borderland
51227
post-template-default,single,single-post,postid-51227,single-format-standard,edgt-core-1.1.2,ajax_fade,page_not_loaded,,vigor child-child-ver-1.0.0,vigor-ver-1.11, vertical_menu_with_scroll,smooth_scroll,wpb-js-composer js-comp-ver-4.12,vc_responsive

Luukku 18: Psyykkinen vs Fyysinen sairaus

Vielä, vuonna 2016, on helpompaa sairastaa somaattista sairautta kuin psyykkistä sairautta. Somaattinen sairaus on helpompi nähdä, sen voi usein mitata, sen voi usein hoitaa konkreettisella tavalla. Psyykkinen sairaus ei aina näy päälle päin ja monelta puuttuu tieto psyykkisistä sairauksista. On paljon helpompaa mennä lääkäriin fyysisten vaivojen kuin psyykkisten, ehkä vähän epäselvien, vaivojen kanssa.

Minähän elän somaattisesta sairaudesta kärsivän ihmisen kanssa, joten minulla on kokemusta ja näkemystä kummastakin. Conny on seurannut minun matkaani mielenterveyspuolella, minä olen seurannut hänen matkaansa somaattisella puolella. Hänen matkansa ei tietenkään ole ollut mitenkään helppo,mutta jotkut käytännön asiat ovat sujuneet hänellä helpommin kuin minulla. Hänellä on ollut ongelma, hän on ottanut yhteyttä lääkäriin, lääkäri on lähettänyt hänet eteenpäin sinne, missä löytyy parhaat hoidot, hän on saanut lääkitykset, hänet on leikattu, hänet on hoidettu ja jälkihoidettu.

Minulle hoito on ollut erilaista. Aina ei ole helppoa päästä oikeaan hoitoon kun sairastuu psyykkisesti. Keneen pitäisi ottaa yhteyttä? Mihin voi soittaa? Mitä pitää sanoa? Minne sen jälkeen? Kenellä on vastuu, kenellä on kokonaiskuva tilanteesta?

Melkein mikä lääkäri tahansa voi määrätä mielialalääkkeitä. Mutta se, mitä tapahtuu sen jälkeen, on paljolti potilaan käsissä. Jos haluaa terapiaan (mikä on yleensä tarpeellista muun hoidon tueksi), täytyy itse alkaa hakea sopivaa terapeuttia. Terapeutit eivät kasva puissa, heillä on erilaiset suuntaukset, jotkut ovat kalliimpia kuin toiset, jotkut ovat Kelan hyväksymiä, jotkut ei. Siinä on sairaana ja heikkona aika vaikeaa ruveta soittelemaan vieraille ihmisille, ja arvata mikä terapeutti nyt olisi juuri itselleen hyvä ja sopiva.  Se ei ole helppoa.

Teen pienen vertauksen, aika yliampuvan, mutta kuitenkin: Sanotaan, että henkilö X saa tietää, että hänellä on kasvain, ja se pitää leikata. Miten luulisitte hänen reagoivan, jos hän tämän tiedon jälkeen saisi pilleripurkin käteen, ja käskyn ruveta googlettamaan kirurgeja. Sitten hän istuisi kotona googlettamassa lähialueen kirurgeja, ja arpomassa kenelle uskaltaisi mennä leikkaukseen. Mikä kirurgeista asuu sopivan matkan päässä? Millä kirurgilla on kokemusta juuri tällaisesta kasvaimesta? Mikä kirurgi on leikannut samanlaisia hyvällä menestyksellä aikaisemmin? Onko tämä kirurgi nyt Kelan hyväksymä? Hyväksyykö vakuutusyhtiö juuri tämän kirurgin? jne jne..

Tämä kuulostaa absurdilta. Ja vähän absurdia se kyllä mielestäni onkin, että mielenterveyspotilas joutuu tekemään tällaista työtä, kun muutenkin on heikko ja sairas, ja haluaa vain apua ja hoitoa (tähän lisään, että asia on toinen, jos olet erikoissairaanhoidon piirissä, silloin on asiat vähän eri tavalla).

Minulla on ollut onni matkassa. Olen löytänyt hyvät terapeutit, ja olen saanut apua. Tiedän, että monelle se ei ole yhtä helppoa. Terapeutti ei ole kuka tahansa. Täytyy löytää sellainen, jonka kanssa henkilökemiat kohtaa. Täytyy löytää sellainen, jolla on tietoa, taitoa ja kokemusta, sellainen, jolla on juuri omaan tilanteeseen sopiva terapiasuuntaus. Lisäksi haluaa yleensä terapeutin, joka puhuu samaa kieltä. Se ei ole aina itsestäänselvyys meille suomenruotsalaisille, varsinkaan isoimmissa kaupungeissa.

Saamme usein lukea mediassa otsikoita tyyliin: ” Rouva X selätti syövän, ja juoksi puolimaratonin! Mikä taistelija!”

Ikinä en ole nähnyt otsikkoa, joka kertoisi henkilöstä, joka on selättänyt psyykkisen sairauden ja juossut puolimaratonin.
Oletko sinä?

 

No Comments

Post a Comment