Älä ikinä luovuta - Borderland
51452
post-template-default,single,single-post,postid-51452,single-format-standard,edgt-core-1.1.2,ajax_fade,page_not_loaded,,vigor child-child-ver-1.0.0,vigor-ver-1.11, vertical_menu_with_scroll,smooth_scroll,wpb-js-composer js-comp-ver-4.12,vc_responsive

Älä ikinä luovuta

Viimeisestä kirjoituksesta on jo kulunut pitkä aika. On tapahtunut todella paljon lähiaikoina, ja aikaa kirjoittamiselle ei ole löytynyt.

Ne, jotka tuntevat minut, tietävät että nuorena haaveenani oli opiskella journalistiikkaa tai psykologiaa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan päädyin lukemaan taloustieteitä ja kansainvälistä markkinointia. Kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut elämässäni läsnä, se on ollut antoisaa ja eheyttävää. Olen kirjoittanut sekä itselleni että muille. Psykologia taas tuli hyvin tutuksi itse sairastuttuani.

Kun valmistuin kokemusasiantuntijaksi huhtikuussa 2016, tein periaatteessa sopimuksen itseni kanssa: sano kaikelle KYLLÄ. Ja sen myös olen tehnyt. Olen uskaltanut vastata kaikkeen Kyllä, ja hyvin siinä on mennyt. Olen tärissyt kuin haavanlehti ennen puheenvuorojani, tuskanhiki on valunut pitkin selkää kun powerpointtini on reistaillut, olen melkein oksentanut jännityksestä, ja monta kertaa ajatellut että Ei ikinä enää tätä! Mutta sitten on taas tullut jostain kyselyä, ja olen taas pitänyt sopimuksestani kiinni, ja sanonut kyllä. Nyt kun katson taaksepäin, huomaan miten isoja asioita olen saavuttanut, ”vain” siksi, että olen sanonut kyllä. Minulla on ollut kaikenlaisia tehtäviä, ja lisää tulee jatkuvasti. Monet syksyn illoista ja viikonlopuista ovat jo varattuja erilaisille luennoille, seminaareille ja kiinnostaville asioille. Olen kiitollinen niistä kaikista. Ja tuskanhikoilu ja jännitys vähenee kerta kerralta.

No, takaisin unelmieni pariin. Alkukeväällä istuin ja mietin mitä teen sen jälkeen kun kuntoutusjaksoni päättyy. Minulla on edelleen ne samat diagnoosit lääkärinlausunnossa, mutta tunsin vahvasti, että haluan tehdä lisää, tehdä enemmän säännöllisesti jotain. Hyvä asia kuntoutustuessa on, että se mahdollistaa tietyn määrän työnteon sen ohella. Sen mahdollisuuden olen käyttänyt hyväkseni. Olen tehnyt jonkin verran töitä, olen ollut mukana perustamassa yhdistyksiä, olen kahden yhdistyksen hallituksessa, istun erilaisissa työ- ja kehitysryhmissä, vedän vertaisohjaajana keskusteluryhmiä ym ym. Olen huomannut, että mitä enemmän teen, sitä enemmän jaksan. Olen sanonut kyllä, kyllä ja kyllä. Ja tuntenut, että se kantaa.

Niinpä rohkaisin mieleni, ja hain yliopistoon. Hain Helsingin yliopistoon, Social & Kommunalhögskolan:iin. Hain sekä yhteiskuntatieteisiin, että sosiaalityöhön. Luin valintakokeiden materiaalit, ja kävin molemmassa kokeessa. Rankkaa oli, mutta tunsin, että onnistuin hyvin. Hymyilin itsekseni, kun katsoin niitä nuoria, jännittyneitä hakijoita. Voisinhan minä olla heidän äiti. Sitten eräänä päiväni sähköpostiini tuli viesti, että olin suoriutunut molemmasta valintakokeesta hyvin tuloksin. Olin ruksannut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi yhteiskuntatieteet, ja olen siis nyt yksi niistä 28.2 % jotka sinne pääsi. Olen ottanut opiskelupaikan vastaan. Se tuntuu todella jännältä, uskomattomalta ja epätodelliselta. Teen yksilöllisen opiskelusuunnitelman, ja toivon, että pystyn opiskelemaan omaan tahtiini, tietyllä joustolla.

Joku voi miettiä, miten nyt ”yhtäkkiä” voi tapahtua näin paljon hyvää. Mutta mikään ei ole tapahtunut yhtäkkiä, olen tehnyt määrätietoisesti raakaa työtä, ja nyt tulokset alkavat syntyä. Toivon, että voin olla jollekin inspiraation lähde, ja haluan myös todistaa sen, että ihminen on muuta kuin diagnoosinsa. Että voi voida hyvin, vaikka papereissa lukeekin joku numerokirjainyhdistelmä. Että kannattaa uskaltaa yrittää, vaikka se ei aina ole helppoa. Että ikinä ei saisi luopua haaveistaan.

Minulla on muitakin isoja asioita kerrottavana, mutta en tietenkään paljasta heti kaikkea, joten pidän teitä jännityksessä vielä hetken.. 😉

1 Comment
  • Anki Sundqvist
    Vastaa

    Hej! Grattis till studieplatsen! Härligt! Stort lycka till med studierna! Ser fram emot att höra resten 👍🏻😍🤗 ja och stort tack för senast då ni erfarenhetstalare kom till träffen på församlingshemmet i Ekenäs i juni🙏🏼

    16.8.2017 at 20:38

Post a Comment